Ihmisäänen rikkaus kiehtoo Ellen Pontaraa

”Kyllä, jokaisella on oikeus uudistaa flamencoperinnettä. Kunnioitus on yksi asia, omistaminen ihan muuta. Taide on vapaata!” Ellen Pontaran mielipide Anna Murtolan tutkielmassa With knowledge and heart: Transmitting flamenco singing in the Nordic countries.

Helsingin Flamencofestivaalin Flamencolaulun illassa perjantaina 8.2.2019 esiintyvä tukholmalainen Ellen Pontara on monipuolinen laulaja, joka on vaikuttanut ruotsalaisessa flamencossa jo parikymmentä vuotta. Hänellä on klassisen musiikin koulutus Tukholman Kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta, mutta ura painottui toisaalle. ”Jazz, pop/rock, singer/songwriting”, Pontara määrittelee itse. ”Kun nykyään teen muuta musiikkia, se on singer/songwriting -lajia mutta maailmanmusiikin ja jazzin maustein.”

Flamencolaulua Pontara opiskeli aluksi pitkään kotimaassaan ja myöhemmin Granadassa ja Sevillassa. Ruotsissa hänen ensimmäinen opettajansa oli Rogelio de Badajoz, Espanjasta tullut näyttelijä ja laulaja. ”Hänellä oli todella paljon annettavaa – hän työskenteli myös ääni- ja draamapedagogina ja flamencolaulajana”, Pontara muisteli taannoin musiikkilehti Liran haastattelussa. Pontara kuvaili Liralle, että flamencolaulussa häntä kiehtovat sen paljaus ja rehellisyys, ”asteikko hiljaisesta intiimiydestä aina raivokkuuteen saakka”.

Hän käyttää joskus laulajanimeä La Loba, Naarassusi. Epätavallinen sukunimi Pontara tulee Italiasta Ruotsiin muuttaneelta isältä. Musiikissa Pontaraa kiinnostaa erityisesti ihmisäänen ulottuvuuksien tutkiminen erilaisissa ympäristöissä. Hän teki vuonna 2013 dokumenttifilmin Origins – a window towards voices, jossa saamelainen joiku ja flamencolaulu kohtasivat laavunuotiolla ja lumisessa tunturissa. Dokumentti on palkittu Murmanskin kansainvälisillä elokuva- ja tv-festivaaleilla.

Viime syksynä Pontara julkaisi ensimmäisen flamenco-soololevynsä Entre Dos Mundos yhdessä kitaristi Erik Steenin kanssa.
”Vastustamatonta! Ja ehkä hienointa kuulemaani ruotsalaista flamencoa”, ylisti Dagens Nyheterin kriitikko, jonka mukaan flamencon kaipaus, suru, raivo ja unelmat yltävät levyltä suoraan koskettamaan kuulijoita. Lira-lehden arvioijan mielestä laulajan ääni on nyt lupaavan viinin tavoin kypsynyt varmaksi ja ilmaisuvoimaiseksi.

”On aika vaikeaa määritellä, mihin tyyliin laulan flamencoa. Sain koulutuksen perinteiseen flamencolauluun, mutta laulussani kuuluvat väistämättä muutkin vaikutteet, esimerkiksi ruotsalais-italia- lainen taustani” Pontara kertoo Letralle. ”Ääneni on vähän tummasävyinen ja raskas, siksi varmaan minua viehättävät ja innostavat samantapaisen äänen laulajat kuten Carmen Linares ja José Mercé. Toisaalta ihailen Mayte Martínia, vaikka oma ääneni ei ole lainkaan yhtä keveä ja notkea.”

Ruotsissa kiinnostus flamencolauluun on parin vuosikymmenen aikana jatkuvasti kasvanut, Pontara sanoo. ”Osaksi se johtuu siitä, että sekä pitkiä että lyhyitä kursseja ja yksityistunteja on tarjolla useammin ja useilla tahoilla, ennen kaikkea Göteborgissa ja Tukholmassa.” Ahkerimpia opettajia ovat Pontara itse ja kaksi hänen entistä oppilastaan. Göteborgissa Pontara alkoi joku vuosi sitten vetää harrastajien flamencokuoroa Voces flamencas, joka pääsi mukaan 2016 ensiesitettyyn ammattilaisten flamencoteokseen Colores.

Tukholmassa flamencon näkyvyyttä on viime vuosina lisännyt oikea tablao, FlamencoFredag-näyttämö Odenplanilla. Siellä esiintyy myös kansainvälisiä vieraita, Suomestakin.
”Yleisön flamencokiinnostus näkyy selvästi vaikka silloin, kun tablao on joka ilta loppuunmyyty”, Pontara iloitsee. Hän kuului pitkään kantaesiintyjiin tablaossa, joka huhtikuussa sai Vuoden tapahtumajärjestäjän palkinnon Ruotsin kansan- ja maailmanmusiikin gaalassa.
Ellen Pontara on esiintynyt Suomessa viidesti, vuonna 2009 Helsingin Flamencofestivaalilla Soniquete-ryhmässä. Hänen teoksiinsa ja toimintaansa voi laajemmin perehtyä nettisivustolla: www.ellenpontara.com

Kaija Virta

Kuva: Zoran Dokic.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Flamencoyhdistyksen Letra-lehdessä 2/2018.